Ääneni on minulle tärkeä työväline. Haluan antaa ääneni kaikille uhanalaisille lajeille. Nyt aluksi linnuille ja hyönteisille:
kiljuhanhi, punasotka, pikku-uikku, haarahaukka, niittysuohaukka, kiljukotka, tunturihaukka, suokukko, pikkusirri, rantakurvi, heinäkurppa, mustatiira, turturikyyhky, tunturipöllö, kuningaskalastaja, tunturikiuru, vuorihemppo, peltosirkku, tundrametsähanhi, tukkasotka, lapasotka, haahka, viiriäinen, mustakurkku-uikku, mehiläishaukka, arosuohaukka, piekana, pikkuhuitti, nokikana, karikukko, lapinsirri, etelänsuosirri, merisirri, lampiviklo, etelänkiisla, pikkutiira, selkälokki, turkinkyyhky, huuhkaja, tervapääsky, törmäpääsky, räystäspääsky, lapinkirvinen, sitruunavästäräkki, ruokosirkkalintu, lapinuunilintu, hömötiainen, pussitiainen, kuhankeittäjä, varpunen, viherpeippo, taigametsähanhi, ristisorsa, haapana, jouhisorsa, heinätavi,pilkkasiipi, pyy, riekko, sinisuohaukka, hiirihaukka, maakotka, muuttohaukka, liejukana, keräkurmitsa, mustapyrstökuiri, vesipääsky, riskilä, naurulokki, harmaalokki, merilokki, varpuspöllö, valkoselkätikka, haarapääsky, virtavästäräkki, koskikara, pensastasku, sepelrastas, pikkukultarinta, rastaskerttunen, kirjokerttu, viiksitimali, töyhtötiainen, pähkinänakkeli, pulmunen, pajusirkku
ketohitukoi, muurahaissinisiipi, rahkahyrrä, havuliekopimikkä, haavanlahokärsäkäs, punahärö, vähämustakeiju, kultamaamehiläinen, muurahaisnävertäjämehiläinen, ruokosorjoampiainen, apilakirjokääriäinen, liekohärkä, näsiänjalosoukko, viherkehnäkiitäjäinen, laidunsieniäinen, helolantiainen, piilolantiainen, vyösepäkäs, salopikkukuntikas, typöleinikkikuoriainen, idänkukkajäärä, tarhavakoripsikkä, manturusolaakanen, korpikolva, hiilihaiskiainen, hentokuorihärö, nahkuri, kissankäpälälude, täplänaskalilude, reunuskultiainen, kyttyräverhoilijamehiläinen, kurjenjalkakiertomehiläinen, kirjonystyhukka, ryppyraspipistiäinen, isosorjoampiainen, vasamayökkönen, suomenmaayökkönen, ahdeyökkönen, käpälälattakoi, luhtakultasiipi, lattamaayökkönen
Heitä on aika paljon. Ja tässä olivat vain linnut sekä hyönteiset. Arviolta, joka yhdeksäs Suomen eliölaji on uhanalainen. Suomessa on noin 48 000 lajia, joista 22 418 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä tunnetuista 2667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi edellisessä kartoituksessa. Ja loppuja eli yli puolta lajeista ei siis edes vielä tunneta. Lisäksi löysin luetteloita jo Suomesta hävinneistä lajeista. Näitäkin lajeja on paljon - liian paljon.
Minä en tunne heitä kaikkia. Tuskin tulen koskaan tapaamaan. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin laulaa joka päivä yhdelle tunnetulle uhanalaiselle tai vaarantuneelle lajille laulun. Haluan tällä osoittaa kiitollisuuteni ja arvostukseni jokaiselle eliölajille. Aloitan linnuista ja hyönteisistä, jotka saavat ehkä vähemmän huomiota kuin nisäkkäät. Pelkästään tällä hetkellä uhanalaisiksi määriteltyjen lajien lauluihin tulee menemään yli 7-vuotta. Tietenkin voi toivoa, että useampi laji siirtyy jälleen yleisten lajien joukkoon tai edes vaarantuneiden lajien. Mutta kuinka todennäköistä tämä on, kun vähän tunnettujakin lajejakin on yhä niin paljon?
Jokainen laji on tärkeä. Jokainen laji vaikuttaa moniin muihin lajeihin. Lajien hengissä selviytyminen vaikuttaa myös meihin ihmisiin. Emme selviä ilman muita lajeja. Tarvitaan muiden huomioimista. Tarvitaan tilaa ja hyvät elinolosuhteet kaikille. Me emme voi lajina jatkaa itsemme nostamista kaiken keskiöön. Tämä Maa on meitä kaikkia varten. Ja me kaikki yhdessä luomme tänne elämän.
Me ihmiset voisimme huolehtia jopa kaupungeissa enemmän siitä, että erilaisille eliölajeille olisi monimuotoista luontoa tarjolla. Voimme jättää pihoihin lahopuuta, nurmikoita leikkaamatta, lehtiä haravoimatta, antaa vanhojen puiden kasvaa vielä vanhemmiksi, jättää ojien ja jokien seutuja raivaamatta, lisätä niittykasvillisuutta ja ylipäätään hoitamattomuutta. Kaupunkien ilme voisi lähtökohtaisesti olla hyvin toisenlainen, kuin mihin olemme antaneet niiden kasvaa. Ja sitten tietysti isoina kokonaisuuksina maaseudun monimuotoisuus ja luonnonmukaisemmat tavat viljellä ja hoitaa eläimiä sekä metsien hakkuiden hyvin huomattava vähentäminen ja kaivostoiminnan rajoittaminen. Myös esimerkiksi soiden ja vesialueiden ennallistaminen jo tapahtuneiden tuhojen jälkeen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Lahjoita rahaa metsien suojeluun tai lahjoita metsäsi suojeltavaksi, elä niukemmin kuluttaen, puhu päättäjille luonnonmonimuotoisuuden puolesta ja kannusta läheisiäsi tekoihin, kirjoita, puolusta kaupunkimetsiä, osallistu ennallistamistalkoisiin...
Miksi juuri laulut? Koen, että kaikella täällä on henki ja tämän myötä oma laulunsa. Myös erilaisilla ryhmillä tai vaikkapa paikoilla voi olla oma henkensä. Näin voidaan nähdä, että vaikkapa paitsi jokaisella vasamayökkösellä on henki, on heillä myös oma vasamayökköshenkensä. Itäsuomalaisessa ja karjalaisessa perinteessä meillä on koettu olevan emuita, jotka ovat jonkin kasvi- tai eläinlajin kantavanhempia. Emuu on synnyttänyt tai luonut jonkin kasvi- tai eläinlajin ja kantaa vastuun lajin toiminnasta ja huolenpidosta. Monien yleisimpien lajien emuilla on ollut omat nimensä. Emuu sana tulee äitiä tarkoittavasta emo-sanasta. Koenkin, että kysymys on samasta asiasta: kun laulan vasamayökkösen hengelle, laulan vasamayökkösen emuulle.
Myönnän, että lintu - ja hyönteistuntemukseni on heikohko. Ehkäpä laulujen kautta tulen tutustumaan ainakin osaan kaikesta lajirunsaudestamme paremmin. Yökköset ovat aina kiinnostaneet minua. Niihin aionkin tutustua paremmin. Öiset metsät ja niityt siis kutsuvat retkille. Linnuista vaikkapa varpunen on yksi lemmikeistäni. Kaupungissa liikkuessa sirkuttavia ja pakoon pyrähteleviä varpusia tuntuvat olevan yhä pensaat täynnänsä. Nautin niiden seurasta. Ne tuovat luonnon vahvemmin läsnäolevaksi kaupunkiin, vähän samaan tapaan kuin vesisade vedenelementin. Varpusen harvinaistumiseen ovat syynä ainakin maaseudun muutokset: ravintoa ja pesäkoloja löytyy vähemmän.
Kasvien kanssa työskennellessä käytän paljon ääntäni. Tunnustelen äänen resonaation kautta kasvin omaa erityislaatuista värähtelyä. Samoin on mahdollista toimia myös muiden eliöiden suhteen. Koska työskentely tapahtuu henkimaailmassa, on laulu mahdollista laulaa ilman tämän maailman tasolla tapahtuvaa kohtaamista. Mutta tulevina keväinä ja kesinä tulen laulamaan myös aina kohdatessa. Tunnistan eliöitä ja opin. Tunnustelen värähtelyä ja laulan.
Minä annan ääneni. Mitä sinä voit antaa?
Comments