Mitä on shamanismi?

Shamanismilla on hyvin merkittävä osa ihmisyyden historiassa. Shamanismi on kuulunut ihmisten elämään tuhansia vuosia, ehkä jo ihmisyyden alusta lähtien. Siinä on jotain hyvin yleismaailmallista, koska se on noussut samantapaisena esiin eri kulttuureissa ympäri maailman. Shamaanit ovat matkanneet henkimaailmaan tuodakseen apua, neuvoja, tietoa, parannusta tai voimaa niitä tarvitseville. Matkallaan henkimaailmaan – aliseen, keskiseen ja yliseen - shamaani tapaa henkioppaansa ja auttajansa, jotka voivat näyttäytyä voimaeläinten muodossa tai muina esimerkiksi ihmishahmoisina opettajina ja oppaina. Shamanismia ei tule nähdä uskontona, vaan se on tapa olla maailmassa.

Meillä kaikilla on kyky työskennellä shamanistisesti ja vahvistaa näiden tekniikoiden avulla yhteyttämme luontoon. Tämä tekee shamanismista myös hyvin maanläheisen ja konkreettisen, kehollisesti koettavan asian. Shamanismin avulla voimme saada kokemuksen asioista, jotka ovat läpi aikojen antaneet ihmiselämälle merkityksen, saaneet meidät kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta maailmaan.

Shamanistisen maailmankatsomuksen avulla voimme luoda vahvan ja elävän suhteen luontoon sekä saada tietoa ja ymmärrystä siitä, millainen luontosuhde kantaa. Aito, elävä luontosuhde rakentaa kauniin ja vakaan pohjan kaikelle muulle elämällemme. Shamanismin ytimen muodostaakin animistinen näkemys maailmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihan kaikella tässä maailmassa on oma henkensä. Luomalla yhteyden henkiin, voimme saada tietoa ja elää yhteydessä luonnon kanssa. Tämä opettaa meille, että kaikella tässä maailmassa on oma sielunsa - ympärillämme kaikki on elävää. Näin voimme ymmärtää, kuinka meidän tulee kunnioittaa tätä hyvin ainutkertaista maailmaamme.

Kuinka sinulle puhuu vesi, jota juot ja jolla peseydyt?

Mitä sinulle kertovat puut, jotka kasvavat tiesi varrella tai maa jalkojesi alla, kun kuljet päivittäisiä reittejäsi?

Entä esineet joita käytät?

Shamanismi on maailmankatsomus, tapa olla läsnä maailmassa.

Mikä voisikaan olla nykyisessä maailmantilassamme tärkeämpää?

Shamanismiin kuuluu vahvasti yhteisöllisyys. Mm. rummutus, tanssi ja laulu voivat toimia välineinä, eräänlaisena tapana avata kommunikaatio, joka johdattaa meitä ykseyden tilaan ja auttaa näin avaamaan yhteyksiämme. Rumpupiirit sekä erilaiset shamanismiin liittyvät kurssit antavat mahdollisuuden jakaa näitä kokemuksia. Näin voimme vahvistaa shamanistista tietoisuuttamme ja ymmärrystämme ihmisen ja henkien vuorovaikutuksesta sekä luoda uudenlaisia yhteisöjä

Kun jaamme yhteisöllisyyden kokemuksen rummutuksen, rituaalien, seremonioiden, harjoitusten ja kokemuksiamme jakavien keskustelujen kautta, voimme laajentaa maailmamme rajoja ja kokea yhteenkuuluvuutta. Shamanistiset piirit voivatkin herätellä henkiin ikivanhaa suullisen tiedon ja tarinankerronnan perinnettä. Piiriin osallistuminen vahvistaa yhteyttämme luontoon, itseemme ja maailmaan. Lisäksi saamme myös mahdollisuuden vahvistaa ja avata yhteyttämme henkioppaisiimme.

Yhteisöllisyys ja suullisen tiedon välittäminen ovat toimineet aina myös linkkinä edesmenneisiin sukupolviin – esivanhempiimme. Tämän unohdamme usein nykypäivänä, kun sukupolvien väliset kontaktit eivät ole kulttuurissamme enää niin kiinteitä ja eläviä. Esivanhempien kunnioitus ja muistaminen sekä sen tiedon arvostaminen, jota he voivat meille välittää, on oleellinen osa shamanistista maailmankuvaa. Me emme ole täällä yksin, vaan osana sukupolvien ketjua.

Nyt juuri, tässä ajassa, on meidän vuoromme olla elävänä osana tätä kaikkeutta. On meidän vuoromme ottaa käyttöön kaikki se viisaus, jota kannamme sukumme, oman verilinjamme kautta. Yhteydenpito esivanhempiimme ja luottamus siihen, että he ovat kanssamme voi toimia vahvana tukena, kun etsimme paikkaamme tässä maailmassa ja haemme vastauksia olemassaoloomme. Vaikka toisinaan saattaa tuntuakin siltä, että sukumme muodostavat enemmänkin taakkoja, olisi hyvä muistaa, kuinka pitkiä takanamme kulkevat ketjut ovat. Kun niihin luo yhteyden,

on meillä käytössämme aivan valtava määrä tietoa ja viisautta.