Fytoterapia on maailman vanhin tapa lääkitä ihmistä. Se perustuu kasvien vaikuttaviin aineisiin. Fytoterapiaan perustuu paitsi kaikkien maailman alkuperäiskulttuurien lääkintä omamme mukaan lukien, myös monelta osin länsimainen lääketieteemme. Useiden käytetyimpien lääkeaineiden pohjana toimivat juuri kasvien vaikuttavat aineet – kasvien, joita ihminen on käyttänyt jopa tuhansia vuosia aivan samojen oireiden hoitamiseen kuin nykyinen lääketieteemme tekee. Erona tässä on usein vain se, että kasvilääkintä eli fytoterapia käyttää koko kasvin ja hyödyntää kaikki ne moninaiset vaikutukset, joita yksittäinen kasvi mukanaan kantaa, kun taas lääkeaineisiin pyritään eristämään kasveista usein vain yksittäinen vaikuttava aine. Kasvilääkintä tarjoaakin meille tämän vuoksi hyvin kokonaisvaltaisen tavan lähestyä terveyttämme. Useita kasveja voidaankin käyttää myös ennaltaehkäisevästi. Ne ovat mietoja ja aiheuttavat vain harvoin sivuvaikutuksia, mutta voivat vahvistaa sekä kehoamme, että mieltämme. Mielenkiintoiseksi ja vielä yksilöidymmäksi tämän tekee useiden kasvien yhteiskäyttö. Monissa kulttuureissa on tunnettu paljonkin tällaisia hyvin yhteentoimivia kasviyhdistelmiä. Onneksi kaikki tällainen perinnetieto ei ole vielä ehtinyt kadota. Nykyisin fytoterapia perustuukin paitsi säilyneelle kansanperimätiedolle, myös tieteelliselle tutkimukselle. Erityisesti kasvikemiantutkimus on merkittävässä osassa. Se on ollut apuna esimerkiksi tunnistettaessa kasveja, joiden perinteisestä käytöstä on ollut enemmän haittoja kuin hyötyjä. Se antaa myös tärkeää tietoa kasvien ja lääkeaineiden yhteensopivuudesta, mikä on tänä päivänä hyvin oleellista.