Hoitotyön etiikasta
- www.luovapolku.fi
- 5 hours ago
- 5 min read
Olen erityisesti viime aikoina saanut useita hoitopyyntöjä, joissa ihmisille on sanottu, että heihin takertuu jatkuvasti vainajahenkiä, tarrahenkiä ja/ tai demoneita tai he ovat kirottuja. Tämän vuoksi he kokevat, että vastoinkäymiset seuraavat heitä tai heillä on jatkuvasti paha olla. He kokevat tämän johtuvan näistä henkiolennoista. He saavat säännöllisesti hoitoja pahojen ja vainoavien henkien poistamiseen, mutta uusia vain saapuu koko ajan tai vanhat eivät pysykään poissa ja tarvitaan aina vain lisää hoitokertoja.
Näen tässä hienoisen hoitoeettisen ongelman. Eikö hoitajan ole tarkoitus hoitaa, parantajan parantaa?
Hoitamisen tarkoituksena ei varmaankaan ole saattaa ketään sellaiseen tilaan, että hänen on pakko hakeutua mielenterveyspalveluiden pariin? Tällaisestakin olen saanut kuulla. Kaikkeen ihmisen elämässä tapahtuvaan ikävään ei ole syynä ulkopuolelta tuleva demoni tai vainajahenki. Tai voisin sanoa, ettei juuri mihinkään ole, jos mietitään ihan laajamittaisesti ihmiselämän mahdollista kirjoa. Oman kokemukseni mukaan suurimmassa osassa ihmisten vaikeita elämäntilanteita on taustalla selvittämätön traumakohta tai vaikkapa suvussa siirtynyt toimintamalli. Jos hoidettava tarvitsee jatkuvasti elämänsä tukipilariksi hoitajan, ei kaikki välttämättä ole hyvin. Henkisen hoitamisen muotoihin kuuluu todellakin myös monenlainen puhdistaminen ja poistaminen, mutta siihen täytyisi kuulua myös omaan voimaan ohjaaminen ja neuvot siihen, kuinka päästä eteenpäin haastavassa elämäntilanteessa. Toisinaan tarvitaan myös hiukan pidemmäksi aikaa rinnalla kulkijaa, mutta kysymyksessä ei ole riippuvuussuhde.
Joskus käy myös niin, että jollekin aukeaa henkimaailma hyvin nopeaan ja täysin yllättäen. On henkilöitä, jotka hyvin herkästi kokevat, näkevät - aistivat - henkimaailman. Joillekin henkimaailman avautuminen tapahtuu erilaisten avaavien hoitojen yhteydessä tai jopa erilaisten verkossa ja sosiaalisten medioiden ryhmissä tapahtuvien harjoitusten kautta. Liian usein henkimaailman asiat aukeavat hallitsemattomasti ja kokija jää ilman tukea ja maailmankuvallista selitystä. Joillakin on luonnostaan vahva yhteys erityisesti vainajiin. Tämä on ollut kautta aikain ihan tavallista. Osalle heistä voisi olla mahdollista toimia laajemmin auttajina välitilaan jääneille hengille tai sitten työskennellä omien sukulinjojensa kanssa. Apu ei aina tässä tapauksessa tarkoita pelkästään valoon lähettämistä. Kaikki eivät halua tai pysty lähtemään, jos jotain on jäänyt keskeneräiseksi tai selvittämättä.
Jos henkimaailman tasot eivät ole kuuluneet ihmisen maailmankuvaan, uppoavat ensimmäisen avuntarjoajan vahvan dualistiset hyvä-paha-asetelmat helposti selittämään kokemukset. Ja tämä näyttää usein johtavan siihen, että auenneet kokemukset selitetään heikolla suojauksella, jonka vuoksi kaikki pahat voimat pääsevät kentästä läpi aiheuttaen häiriötä. Tästä alkaa "taistelu", jossa jopa päivittäin tarvitaan apua vainajahenkien, kirouksien yms. poistamiseen. Syyksi esitetään milloin mitäkin. Syy voi löytyä vaikkapa hankalasta naapurista, kauppareissusta väärään aikaan, ohikulkijasta tai pahimmillaan jopa hautausmaan ohi kulkemisesta. Hänelle ehkä kerrotaan, että vainajahenget yms. imeytyvät heikkoon ja herkkään ihmiseen joka puolelta. Voi käydä niin, että ihminen ei enää uskalla lähteä kodistaan mihinkään, pelätessään vetävänsä itseensä ihan kaikkea mahdollista henkimaailman pahaa. Lopulta hän ei koe olevansa kotonakaan turvassa hyökkäyksiltä ja jopa kaikista läheisimpiä ihmisiä on parasta varoa heidän huonojen energioidensa vuoksi. Jäljelle jää vain jatkuva tarve olla kontaktissa poistamista tekevään hoitajaan tai kuljetus suljetulle osastolle.
Shamanistinen maailmankuva ei ole dualistinen. Voimakas hyvä-paha -asetelma on uponnut kulttuurimme rakenteisin hyvin syvälle kristinuskon vuosisatojen ja -tuhansien myötä. Yhteiskunnassamme on paljon vääristymiä, epätasapainotiloja. Monet niistä ovat saaneet alkunsa esimerkiksi kolonialismin ajan valtarakennelmista tai uskonnollisten järjestelmien vallanhalusta - olemme irrottautuneet luonnosta.
Luonnossa ei ole havaittavissa tällaista hyvän ja pahan taistelua. Siellä voi syntyä epätasapainotiloja esimerkiksi ihmisen aiheuttaman voimanmenetyksen muodossa (kaivostoiminta, avohakkuut, eläinten tehotuotanto, sodat... ), mutta kaikella on oma paikkansa ja tarkoituksensa sekä pyrkimys tasapainotilaan. Tarvitsemme sekä valon, että varjon - myös silloin, kun pyrkimyksemme on ns. kulkea kohti valoa tai sydänyhteyttä. Shamanistinen maailmankuva on animistinen - kaikella on henki, jonka kanssa voimme luoda yhteyden. Jos epätasapainotila on syntynyt, se korjaantuu luonnon omin menetelmin tai joskus, jos apua tarvitaan, esimerkiksi shamaanin välittämän voiman- tai sielunpalautuksen tukemana. Toisinaan olosuhde tai (jopa) henkilö voi aiheuttaa epätasapainoa ja avata reitin vaikkapa henkiolennolle, jonka paikka ei ole täällä. Silloin tämä henki tulee palauttaa, minne kuuluukin, jos ei itse löydä takaisin. Lähtökohtaisesti nämä henget eivät siis ole ns. pahoja, vaan ovat väärässä paikassa. Ne saattavat esimerkiksi edustaa kaaosvoimaa, jolla on oma tärkeä merkityksensä ja paikkansa tässä kaikkeudessa.
Todella harvoin kuitenkaan tulee vastaan tilanteita, joissa joku henkilö olisi tarkoituksellisesti halunnut toiselle pahaa ja hänellä olisi ollut niin paljon ja hallitusti voimaa käytettävissään, että hän olisi pystynyt kohdistamaan vahvan kirouksen johonkuhun tai jopa sukulinjaisesti tai nostamaan tarkoituksellisesti häiritseviä henkiä vainoamaan jotain henkilöä. On myös olemassa paikkoja, joissa on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita, että niihin esimerkiksi on jäänyt jumiin runsaasti vainajahenkiä. Herkkä ihminen saattaa aistia tapahtuneen ja kokea vainajat. Tällaisten epätasapainotilat ovat siis mahdollisia, mutta niiden syntyminen vaatii vahvaa voiman väärin käyttämistä. Itse kutsun tätä vallan käyttämiseksi. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ymmärtää, että myös henkilö, joka tarkoituksellisesti aiheuttaa näin voimakasta epätasapainoa, jää itse kiinni tähän aiheuttamaansa epätasapainotilaan. Toisinaan voi olla kysymys myös useammista henkilöistä tai erityisistä tilanteista. Raskaimmillaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sotaa tai peloista kumpuavia rasistisia asenteita, jotka ajavat ihmiset aiheuttamaan epätasapainoa. Meidän ihmisten ei siis ole aina niin helppoa tehdä oikeaa valintaa. Oikean valinnan tekeminen voi vaatia vahvaa luontoa - haltijaa. Toisinaan kaaos taas kuljettaa meitä hajaantumisen kautta uuteen, kohti eheyttä.
Pyrin jo shamanistisen työskentelyn peruskursseilla aina puhumaan siitä, mikä on voiman välittämisen ja vallan käyttämisen ero. Ja tässä ei ole kysymyksessä näin suomalaisittain pelkkä "pahalla silmällä katsominen". Olemme ihmisiä ja inhimmillisiä, ja toisinaan tässä monimutkaisessa ihmissuhteiden maailmassa hyväntahtoisuutemme ei ihan tahdo riittää kaikenlaisiin kohtaamisiin. Näistä pienistä kolhuista useimmat meistä kuitenkin selviävät ihan omin konstein tai vain kohtaamalla ja läpikäymällä esimerkiksi haastavan ihmissuhteen. On hyvä muistaa, että luonto ja ihminen osana luontoa, pyrkii aina tasapainoon. Voimme luottaa luonnon voimaan löytää tasapaino. Voimme opetella pyytämään henkimaailmalta neuvoja ja välittämään voimaa siihen, että tasapaino mahdollistuu. On tärkeää löytää omat voimanlähteensä.
Mielestäni jokaisen henkistä hoitotyötä tekevän olisi oltava valmis huolehtimaan asiakkaansa tilasta tarvittaessa myös hoidon jälkeen hoitosuuntauksesta riippumatta. Tämän tulisi sisältyä annettuun hoitoon, eikä olla mahdollisuus vain rahastamiselle. Ja jos ei tiedä, mitä tehdä, jos hoito ei auta, vaan jopa pahentaa tilannetta, täytyy osata pyytää apua tai ohjata avuntarpeessa oleva ihminen oikeaan paikkaan. On tärkeää hoitaa vain asioita, joita ihminen on pyytänyt hoitamaan. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa välttää voiman väärinkäyttämistä. On tärkeää hoitaa vain asioita, joihin omat voimanlähteet ohjaavat. On tärkeää, että hoitaja avaa hoidettavalle sen verran hoidon taustalla olevaa maailmankuvaa, että hoidosta tulee ymmärrettävä ja hoidettava tietää, mihin on sitoutunut. On tärkeää muistaa olevansa hoitaja, ei pelottelija. Hoidon tarkoituksena on auttaa, tukea ja eheyttää vastaanottajaa - ei rikkoa, pelotella tai hämmentää.
Ja sinä hoidon tarvisija, vastaanottaja: muistathan, että viime kädessä meistä jokainen kuitenkin huolehtii omasta kasvustaan. On tärkeää osata pyytää apua, kun sitä tarvitsee, mutta sinä itse olet henkilö, joka tekee oman elämänsä valinnat ja kasvaa omaan voimaansa. Kukaan ei tee sitä puolestasi. Pidä elämäsi säikeet käsissäsi.
Vielä tiivistäen. Hoitaminen ei ole työtä, jota lähdetään tekemään hetken mielijohteesta tai glamourin tai näkymisen tarpeen tai jännityksen vuoksi. Se ei ole työtä, jota käytetään rahan manifestointiin tai suurten tulojen keräämiseen. Helpommalla pääsee, kun ryhtyy vaikkapa insinööriksi tai lakimieheksi. Hoitaminen on tukemista, palvelemista, välittämistä. Jos et pysty auttamaan, älä keksi satuja, vaan ohjaa avuntarvitsija jonkin sellaisen tahon puoleen, joka pystyy häntä tukemaan. Joskus se on ehdottomasti myös länsimaisen lääketieteen taho. Opettele ymmärtämään, mitä näkemäsi tarkoittaa. Kaikki tumma ei ole demoneita tai vainajahenkiä. Selvitä mistä asiakkaasi haasteet esim. pelot johtuvat - älä syytä kaikesta kirousta tai ainakaan suoraan nimeä ketään henkilöä, joka sen olisi aiheuttanut. Sinä et voi ihmisenä tietää, mistä mikäkin johtuu. Kysy henkioppailtasi ja välitä vain se, mitä heiltä saat, äläkä esitä omia arvioitasi. Ei ole leikinasia sanoa jollekin, että hänessä on demoni. Ei ole leikinasia sanoa jonkun keräävän itseensä tarrahenkiä tai vainajahenkiä. Ei ole leikinasia väittää jonkun olevan kirottu. Olet vastuussa, jos hoidostasi seuraa mielenterveydellisiä ongelmia. Olet vastuussa hoidosta jonka teet, ja sinun tehtäväsi on huolehtia, että hoidettavan mieli ei järky. Anna hoidettavalle tarvittavaa tukea myös hoidon jälkeen - ole käytettävissä. Et pelottele, vaan tuet apua tarvitsevaa kohti hänen omaa voimaansa, jotta hän ei enää tarvitse kannattelua tilanteeseensa.
------------------------
Olin mukana muutamia vuosia sitten kirjoittamassa hoitamisen etiikkaan liittyviä periaatteita Shamaaniseuran nettisivuille. Tästä löydät linkin myös sinne:
Kommentare