Lahja lahjasta - vaihtamisen vaikeus ja kauneus

Mikä määrittää arvon? Voiko erilaisten asioiden arvoa verrata toisiinsa? Onko tarpeen verrata kaikkea aina rahassa?

Mitä todella omistamme?

Itsemme?

Oman olemuksemme?

Miksi niin usein haluamme arvottaa kaiken? Aito vastavuoroisuus ei ole kaupantekoa tai taulukointia. Meillä jokaisella on erityisiä taitoja, oma luontomme. Annamme joka päivä itsestämme asioita, toisinaan tietoisesti, toisinaan tiedostamatta, toisinaan vastentahtoisesti tai jopa pakottaen, toisinaan avokätisesti ja halulla. Erilaisia asioita, joita voimme luonnollisesti toisillemme antaa, ei voi verrata toisiinsa tai arvottaa pisteyttäen. Parhaimmillaan saamme päivittäin antaa ja vastaanottaa sitä, mikä tuntuu meistä luonnolliselta ja hyvältä.

Yhteiskuntamme kuitenkin toimii niin, että kaikki mitä annamme ja saamme, tulisi olla mitattavissa ja mitan mukaan arvotettavissa. Minun on aina ollut vaikeaa hyväksyä, että yhteiskuntamme antaa erilaisille asioille, joita ei voi verrata toisiinsa, niin erilaisia arvoja. Yksinkertaistaen: miksi arvotamme pankinjohtajan korkeammalle kuin lastenhoitajan?

Useinkaan luonnollinen vaihto ei tapahdu niin, että sinä annat minulle ja minä lasken paljonko annan takaisin sinulle. Vaihto voi olla paljon monimutkaisempaa. Annat jotain ja saatkin vastavuoroisesti syntyneeseen tilaan jotain, mikä palvelee juuri sinua, mutta antamisen lähde voi ollakin aivan toisaalla, yllättävä. Jos jäämme kiinni siihen, että en saanutkaan tässä takaisin, vaikka annoin, niin kaikesta toiminnastamme voi tulla laskelmoivaa.

Minulla on ystäväni kanssa monimutkainen vaihtosuhde, jonka tapaa toimia tutkimme tietoisesti. Vaihtoa voi tapahtua monenlaisissa asioissa. Jotkut vaihdettavat asiat ovat konkreettisia, käsinkosketeltavia, kuten ruoka, vaatteet, raha, talon remontointi, puiden pilkkominen, maan kääntäminen. Toiset vaihdannaiset taas ovat henkisiä, psyykkisiä, aineettomia: tuen antamista, läheisyyttä, suudelmia, keskustelua, kuuntelua, hoivaamista, aikaa, yhdessä oppimista. Voitko mitata tämän kaiken tai taulukoida täsmällisesti vastaamaan toisiaan? Ei - jokainen tarvitsee erilaisia asioita ja myös omaa erilaisia asioita, joista voi jakaa muille, antaa, vaihtaa. Yhdenkin ihmissuhteen sisällä erilaisten vaihtojen kirjo voi olla mittaamattoman laaja. Olemme toistemme palvelijoita.

Tämä saa pohtimaan ihmissuhteitamme, kohtaamisia muiden kanssa. Millaiselle pohjalle rakennat ihmissuhteesi? Oletko valmis auttaamaan, jos sinulla on siihen mahdollisuus? Vai pelkäätkö muiden vievän omalla olemisen tavallaan sinulta jotain? Oletatko aina antaessasi saavasi vastavuoroisesti jotain takaisin? Petytkö, jos et saakaan? Pystytkö olemaan rehellinen muille omasta inhimmillisyydestäsi, tarvitsevuudestasi? Onko sinulla tarve mustamaalata toisia saadaksesi haluamasi? Vaaditko, pakotatko itseäsi tai muita?

Kannattelemme toisiamme. Useimmat meistä toivovat saavansa tulla kannatelluksi - arjessa, haastavissa elämäntilanteissa. Jotkut kokevat antavansa liikaa, tyhjentyvänsä, jäävänsä ilman. Emme tietenkään voi jäädä suhteisiin, jotka jatkuvasti toimivat epätasapainoisesti, joissa tulemme hyväksikäytetyiksi - suhteisiin, joissa vain palvelemme, mutta meitä ei palvella. Tunnistatko omassa elämässäsi, milloin ihmissuhteesi toimii tasapainoisesti?

Teen hoitotyötä henkimaailman välittäjänä. Teen työtäni, koska henkimaailmaa on ohjannut minut sen äärelle. Nautin työstäni. Koen aidosti voivani auttaa. Kun teen hoitoseremonian, koen hoidon lahjana, jonka saan antaa. Vastaanottajan päätettäväksi jää, mitä kokee sopivaksi vastalahjaksi, minkä arvon hän pyytämälleen avulle ja tuelle antaa. Joskus ihminen kokee, että ei pysty antamaan riittävää vastalahjaa. Mutta ehkä hän hoidon jälkeen pystyy antamaan vaikkapa lapselleen tai iäkkäälle vanhemmalleen enemmän tukea. Ehkä saan osan vastalahjasta jotain ihan toisenlaista reittiä - tasapaino antamisen ja saamisen välillä säilyy. Tärkeintä on tahto vastavuoroisuuteen. Jos kaikkien osapuolien aikomus on hyvä, tasapaino syntyy. Pyrinkin jokaisen hoitoontulevan kohdalla kokemaan hänen antamansa vastalahjan arvon - lähteen, josta lahja annetaan. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun lahja annetaan arvostaen ja sydämestä.

Joskus ennen, kun moni kulttuuri perustui vaihtamiseen, annettiin parantajalle ruokaa, vaatteita, käyttöesineitä... Nyt harvempi voi tuoda vaihdossa metsästämäänsä peuraa tai kutomaansa kangasta. Mistä nykypäivänä edes tietäisit, syökö lahjasi vastaanottaja lihaa?

Täytyykö hoidolle tai muullekaan työlle määritellä etukäteen tietty arvo, joka on kaikille vastaanottajille sama?

Miksi?

-Koska niin on tapana?

-Koska yhteiskuntamme toimii niin?

-Oman turvallisuuden tunteeni vuoksi?

Yhteiskunnassamme raha on tärkein vaihdon väline. Yhteiskuntarakenteemme vuoksi jokaisella on kuitenkin rahalle erilainen merkitys. Voit olla yritysjohtaja tai sairaselälkeläinen, kotiäiti, perusduunari. Haluan rikkoa (ja henkioppaani haluavat rikkoa) tietoisesti tätä rakennetta. Minä en voi tietää yhteiskunnallista asemaasi, mutta hyväksyn aina hoitoontulijan tavan määritellä saamansa lahjan arvon. Usein lahjan arvo on helpointa määritellä rahassa, mutta toisinaan vastalahja on yllättävä, erityisyydessään kaunis ja arvokas.

Vaihto voi tapahtua monenlaisin tavoin, mutta on arvokasta ja oikein tasapainon kannalta antaa jotain vastaan, kun sinulle annetaan. Jos saat paljon, voit myös antaa paljon. Joskus annetut asiat esimerkiksi kannatelluksi tulemisen vaikealla hetkellä, ymmärtää vasta myöhemmin - joskus ei ehkä koskaan - mutta vaihto on silti tapahtunut. Toisinaan voi kokea syntyneen epätasapainotilan vaihtojen välillä. Toinen, joka on antanut ehkä paljonkin, kokee jääneensä huomiotta, kiitoksetta. Toisaalta, kun pyyteettömästi antaa, voi opetella luottamaan siihen, että tasapaino syntyy laajemmassa mittakaavassa. Elämä antaa meille lahjan lahjasta ja voimme olla kiitollisia.

Jos katsomme yhteiskuntarakenteemme taakse, voimme nähdä syvemmälle. Me ihmiset saamme paljon Maalta. Viimekädessä saamme Maalta ihan kaiken aineellisen ja hyvin paljon myös kaikesta muusta hyvinvointiimme vaikuttavasta. Mitä sinä annat vastalahjaksi Maalle? Miten sinä palvelet Maata?

Voimme olla kiitollisia kaikesta saamastamme - oppia huomaamaan, kuinka paljon meille annetaan. Voimme olla kiitollisia siitä, että saamme antaa itsestämme sitä, mikä on meille luontaista, osa luontoamme. Jos sinulla on, mistä antaa - jos olet saanut tässä elämässä runsaasti, on sinulla tilaa myös pohtia, millainen vastalahja on tälle maailmalle eettinen ja hyvä.

Millä aidosti on merkitystä?