Syntymän ihme - Sukupolvien ketju

Oletko nähnyt auringon syntymän aamutaivaalle? Oletko nähnyt, kun lehti puhkeaa silmuun? Oletko nähnyt, kun kukka aukeaa nupustaan? Oletko nähnyt, kun lintu kuoriutuu munastaan? Oletko nähnyt, kun ihmislapsi lapsi saapuu maailmaan?

Elämä on ihmeellinen. Siihen synnytään. Tullaan olemaan osaksi Maata hetkeksi. Kuljetaan osana kaiken kiertoa.

Se hetki, kun saavumme, on pyhä. Miten muistaisimme joka päivä elää ihmisinä sen pyhyyden todeksi? Miten muistaisimme kunnioittaa ihmettä, kun kohtaamme syntyneen.

Ihmiset - alkumerestä saapuneet, kohdun kasvattamat, tummien vesien olennot.

Olen saanut synnyttää maailmaan neljä upeaa, erityistä ihmistä - tulla äidiksi. Olen saanut ravita heitä monenlaisin tavoin. Olen saanut olla tukemassa synnytyksessä ja olla vastaanottamassa maailmaan yhden ihmeellisen lapsenlapsen - tulla isoäidiksi. Olen saanut tukea odottavia äitejä heidän raskausaikanaan ja synnytyksissä. Minulle - ihmiselle, äidille, isoäidille - ihmisen syntyminen on yksi kauneimpia ja ainutlaatuisimpia kokemuksia elämäni kirjossa.

Synnyttyämme tulemme valoon. Sitten kuljemme polkuamme. Ensimmäisestä hengityksestämme lähtien alkaa elämämme ihmisenä, joka olemme. Avaamme aistimme ja otamme ihmisen paikan maailmasta. Opimme, kuka olemme tai emme opi. Olemme läsnä tai katoamme. Tulemme ihmisenä kohdatuksi tai emme tule.

Kun katson vastasyntynyttä, näen jo ihmetyksen. Tämä on maailma. Tämä on elämä.

Vastasyntyneen silmissä on jo hän. Pieni ihmisensilmu alkaa kokemaan ihmisyyttä, luomaan ymmärrystä olemassaolostaan - luomaan yhteyttä muihin ihmisiin ja maailmaan. Synnymme osaksi verkostoa. Saammeko riittävän tuen asettuaksemme paikallemme siinä? Se on olemassaolon ja ihmisyyden perusta.

Syntyessämme astumme osaksi sukupolvien ketjua, omalle paikallemme. Ja edeltävät sukupolvet, astuvat ketjussa uuteen tehtävään. Olen tunnustellut paljon, millainen on minun tehtäväni tyttärenä, äitinä ja isoäitinä. Mitä kannan? Mitä annan?

Syntymässä on mahdollisuus. Siinä on sisällä kaikki tarvittava - kuin siemenessä, josta kasvaa suotuisissa olosuhteissa valtava puu. Puu tarvitsee kasvurauhan ja sitä ympäröivän verkoston tuen, vaikka sen jokainen mutka tekeekin siitä yksilöllisen. Elämän olemus on ravitseva. Jokaisessa syntyvässä on elämän koodi. Luen sen. Näen sen.

Annan sen astua voimaansa ja kasvaa.