Kevätpäiväntasauksen hetki






”Ja lähdin ulos aivan kevätpäinä ja juoksin niin kevätpäinä. ”


Ihana Kevät! Valo, joka jälleen saapuu ja täyttää meidät ihan piripintaan ilolla. Nuoruus. Elinvoima. Elämänilo ja keveys. Uusi alku. Kasvun ihme. Herääminen. Versoaminen. Ei löydy heitä juuri lainkaan, jotka eivät olisi pohjoisen talven pimeydessä tätä odottaneet.


Kevätpäiväntasauksen aikaan valo ja pimeys ovat hetken tasapainossa. Tämän hetken jälkeen jokainen askel kuljettaa meitä lähemmäksi vuoden pisintä päivää. Vuodenkiertoon kietoutuvat monet hyvin perustavanlaatuiset kaiken tasapainoa ylläpitävät parit kuten elämä ja kuolema tai valo ja pimeys.


Vuodenaikojen syklisyys on aikaisemmin ollut hyvin tärkeää, kun olemme eläneet yhdessä luonnon kanssa. Tasaus- ja seisauspäivät ovat olleet juhlan arvoisia muutoksen hetkiä – käännekohtia vuoden kierrossa. Tässäkin ajassa luonto meissä kaipaa rytmiä. Tarvitsemme rytmiä, seremoniaa, yhteisön voimaa, jonka juhlat luovat kokeaksemme merkityksellisyyttä. Tarvitsemme yhteyttä Luontoon. Tarvitsemme yhteyttä maan ja taivaan rytmeihin. Maa jalkojemme alla hengittää. Taivas päämme yllä hengittää. Ja me sen kaiken välissä hengitämme, ja voimme yhtyä tähän rytmiin, jos vain keskitymme sitä kuulemaan.


Pyritkö sinä omassa elämässäsi kunnioittamaan ja huomioimaan vuodenkierron syklisyyden ja syklisyyden myös pienemmässä mittakaavassa: kuun kierron, valon merkityksen vuorokausirytmissä - auringon nousut ja laskut? Talven pimeydessä riittää usein kynttilävalaistus iltaisin ja aamujen pimeydessä. Se kietoo hellästi pehmeään hämäryyteen ja rauhoittaa pimeään aikaan. Valon lisääntyessä taas on aika käyttää omaakin energiaa voimallisemmin ja heittäytyä elämään samankaltaisella kiihkeydellä kuin luontokin tekee. Tämä johtaa luonnollisen rytmin heräämiseen ja palautumiseen myös kehossa. On ihmeellistä kokea oman olemisensa kokonaisvaltaisuus yhteydessä luontoon; luonnon kiertokulku minussa. Tämä koko maailmankaikkeuden syklisyys on osa minua. Tätä voi lähestyä paitsi asettelemalla arkeansa pienin teoin syklien luonteen mukaiseksi, myös juhlistamalla näitä siirtymäkohtia erilaisin seremonioin joko yksin tai yhteisöllisesti. Täydet kuut ja uudet kuut, tasaus-ja seisauspäivät jakavat elämän luontevaan rytmiin - alkuihin ja loppuihin, vanhan kuolemaan ja uuden syntymiseen, valoon ja pimeyteen.




Recent Posts

See All