top of page

Hyvinvoiva Maa ja hyönteisten voima

Writer's picture: www.luovapolku.fiwww.luovapolku.fi

Kuka oikeasti haluaa syödä ruokaa, jonka kasvattaminen tappaa kaiken ympäristöstään? En minä ainakaan.




Maalla asuessani sain hoitaa mehiläisiä. Tutustuminen niiden elämään ja tapaan olla, oli hyvin mielenkiintoista. Tuntui joka kerta aivan mielettömän upealta astua keskelle mehiläisparvea ja asettua mehiläisten rytmiin. Olla osa niiden elämää ja etsiä sitä hyvin herkkää tasapainokohtaa, joka voi löytyä ihmisen ja mehiläisten välille - ihmisen ja muiden eliölajien välille.


Pölyttäjät, varsinkin mehiläiset ovat erityisen merkittävässä asemassa Maan ravintokasvien runsauden ja jopa selviämiskyvyn kannalta. Kaikista maailman kasvilajeista yli 80% on hyönteispölytteisiä ja sadasta tärkeimmästä viljelykasvista 70. Pärjäisitkö sinä ilman kahvia tai suklaata? Entä ilman sitruunoita, appelsiineja, omenoita, mansikoita, mustikoita, porkkanoita, parsakaalia, kurkkua, tomaattia, sipulia, pippureita...


Tiesitkö, että joukkokuolemat ovat vieneet jo yli puolet maailman mehiläisistä? Maailmasta löytyy jo nyt alueita, joilta pölyttäjät ovat hävinneet kokonaan. Näillä alueilla ihmiset hoitavat pölytystä keinotekoisesti esimerkiksi pensseleillä. Suurimpana syynä joukkokuolemiin pidetään hyönteismyrkkyjä, jotka sekoittavat mehiläisten suuntavaiston. Jos mehiläinen ei löydä takaisin yhteisönsä pariin, se kuolee.


Me ihmiset käytämme mehiläisille ja muille pölyttäjille erittäin vahingollisia uuden sukupolven tuholaistorjunta-aineita, vaikka ruoantuotanto on melko suurelta osin riippuvaista juuri mehiläisistä. Käytämme vahvempia torjunta-aineita kuin 1900-luvun DDT. Käyttämämme aineet eivät ehkä vaikuta ihmisiin yhtä suoraan, mutta välillisesti seuraukset voivat olla peruuttamattomia. Moni vastustaa luomuviljelyyn ja permakulttuuriin siirtymistä perusteenaan se, että ruoka ei näillä menetelmin tuotettuna riittäisi kaikille. Voi kuitenkin olla, että ennen pitkää - tai ei edes niin kovin pitkää - joudutaan toteamaan, että olisi se kuitenkin ollut jotain ruokaa. Nykyinen systeemi kun on johtamassa meitä kohden tilannetta "ei juuri mitään ruokaa" ruoan puhtaudesta puhumattakaan.


Maaperä köyhtyy ja myrkyttyy, hyönteiset kuolevat - ei pölyttäjiä. Vedet saastuvat käyttökelvottomiksi, vedenkierto häiriintyy mm. kuivuuden ja liiallisen kastelun seurauksena. Mitä meidän tulisi tehdä, jotta mehiläiset pystyisivät elämään? Mehiläiset (ja moni moni muukin eliölaji ihmiset mukaan lukien) tarvitsevat puhdasta luontoa: saasteetonta ja torjunta-aineetonta. Eikö ole ironista, että ihmisten levittämät kasviensuojeluaineet, joiden tarkoituksena olisi kasvattaa ja ylläpitää ruokakasvien tuotantoa, tuhoavat hyönteiset, jotka ovat merkityksellinen osa kasvien hyvinvointia? Mehiläisiä tappavat myös luonnollisten kasvuympäristöjen katoaminen, maatalouden yksipuolistuminen, jatkuvat tarhattujen mehiläisten pesien siirrot, taudit ja punkit. Osa mainituista syistä on toki toisiinsa sidoksissa.


Kuulin juuri asuinalueesta, jossa oli määrättynä, mitä lajia aitapensaiden tulee olla. Jokaisessa pihassa sai kasvaa lisäksi korkeintaan kolme puuta ja nurmialueet tuli pitää leikattuina. Jokainen pystyy ymmärtämään, että tämä ei ole hyväksi edes ihmisille, jotka asuinalueella elävät. Olisikohan meidän aika ihan tietoisesti muokata esteettisiä näkemyksiämme luonnon monimuotoisuutta arvostaviksi? Siis hyvät arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat! Voisiko luoda ohjeistuksen vaikkapa siitä, että jokaisella pihalla tulee olla niitty sekä pieni permakulttuurinen viljelmä?


Entä tiesitkö, että vaikkapa vain haapojen kanssa yhteydessä elää noin 70 perhoslajia? Näiden lisäksi tietenkin runsas määrä muita hyönteisiä tarvitsee juuri haapoja elinympäristökseen. Nykyinen tapamme "hoitaa" metsiä on kuitenkin sellainen, että esimerkiksi haavat kaadetaan jo nuorina vesoina pois, koska ne ovat niin ötökkäisiä. Sama kohtalo on myös pajuilla, joiden varhainen kukinta on erityisen tärkeää mehiläisten kannalta. Meillä ihmisillä on todella paljon tietoa ja me olemme olentoja, jotka voivat tehdä päätöksiä ja valintoja, joilla vaikuttaa niin meidän kuin muidenkin lajien elinympäristön tasapainotilaan.


Tietoa on siis paljon, mutta on selvästikin vaikeaa toimia konkreettisesti sen mukaan. Usein on niin, että asioista tulee vain puhuttua paljon ja tietoa kerättyä ja tutkittua, mutta käytäntö pysyy kaikesta tästä erillisenä. Elämme sanojen maailmassa. Mitä jos palaisimmekin viljelyssä "Maan tietoon"? Paikat kantavat olemuksessaan tietoa - tarinoita siitä, kuinka ne voivat hyvin, pysyvät tasapainossa. Miten palata kuuntelemaan henkeä, joka kaikessa on? Miten kuulla jokaisen paikan, kasvin, hyönteisen, maaperän, vedenlähteen omaa tarinaa, omaa laulua? Miten välittää nämä tarinat tiedoksi; ymmärrykseksi siitä, kuinka meidän tulisi toimia Maan kanssa löytääksemme jälleen tasapainon ja myös säilyttääksemme tasapainon? Entä millainen on ihmisen paikka osana ekosyysteemiä?


Tällainen tieto nousee paikoista. On tunnettava paikka. On oltava osana paikkaa. Se vaatii läsnäoloa, kehollisuutta, kaikkien aistien käyttämistä ja itse paikkaan, paikallisuuteen sitoutumista. Se vaatii kokemuksellisen tiedon jakamista - yhdessä tekemällä oppimista. Ja se vaatii suullisen tiedon elvyttämistä - tarinankerrontaa, lauluja. Yhäkö meistä on siihen? Aitoon ja hyvin konkreettiseen kohtaamiseen meitä ympäröivän maailman kanssa.


"Maan tieto versoaa jalkapohjista sisään, kasvattaa vuosirenkaita muistiksi,

                                      muistoiksi.

Painan käteni kosteaan multaan.

Yksilöllisyys.

Onko jokaiselle sormenjäljelle löydettävissä puu kumppaniksi?

Suorat puut, kaartuvat, mutkaiset, pahkaiset, sata- ja tuhatvuotiset.

Löydätkö samankaltaisuuden?


Miten tunnistaa kasvun rytmi, kokemuksen jättämät jäljet?"








Recent Posts

See All

Kommentare


tilaamalla luovan polun uutiskirjeen

saat uutiset tulevista tapahtumista suoraan sähköpostiisi

Tervetuloa Luovan Polun listalle.

luova polku

| Hanna Ojanen | luovapolku@gmail.com

© Kuvat ja tekstit: Hanna Ojanen 2020 | Verkkosivut: Elina Palosaari

bottom of page